Mitä sinä arvostat harrastuksessasi?

Hei arvon lukija! Kiva kun tulit tänne. Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni musiikkikoulustani. Tähän blogiin ajattelin kirjoitella silloin tällöin mieleeni putkahtelevia ajatuksia musiikin harrastamisesta, musiikkikouluni arkisista touhuista sekä näitä asioita läheltä liippaavista jutuista.

Syksy on alkanut ja monta uutta oppilasta on kouluuni tullut lisää. Takanapäin on pahin aikataulusäätö ja sähköpostiruuhka, nyt saa keskittyä enempi niihin varsinaisiin opetustöihin. Jännitystä on selvästi havaittavissa monella uudella oppilaalla, ja niin saattaa olla vähän itsellänikin. Mutta jotenkin tuntuu kauhean luottavaiselta, että tästä on tulossa ihan huippu syksy. Eka Lentoonin kokonainen lukukausi!

Ihan ruusuilla tanssimista tämä yrittäminen ei silti ole ollut. Vaikka yksityistuntipaikat ovat jo täynnä, ryhmiini osallistujien saaminen on teettänyt tänä syksynä yllättävän paljon töitä. Tässä on ihan tosissaan saanut pohdiskella, millaisia toiveita ja vaatimuksia ihmisillä lastensa harrastusten suhteen on, ja miten voisin tehdä omia palveluitani suositummaksi. Samalla haluaisin kuitenkin myös uskoa, että kyllä te asiakkaat minut löydätte vielä, kun teen työni vain niin hyvin, että alkaa viidakkorumpu soida.

Lapsille näyttäisi olevan nykyisin varsin monipuolisesti harrastuksia tarjolla, mikä on tietysti hyvä asia. Omien 5- ja 8- vuotiaiden lasteni kanssa on tullut kokeiltua mm. temppujumppaa, liikuntaleikkikoulua, muskaria, painia ja jalkapalloa. Arvostan ryhmän vetäjän hyvää pedagogista ammattitaitoa ja sitä, että lapsi tulee oikeasti kohdatuksi harrastuksessa ja saa henkilökohtaista palautetta ja kannustusta. Pelkkä ryhmässä tapahtuva "energian purkaminen" ei vielä kerro, että tekeminen olisi laadukasta ja mielekästä. 

Aika usein näyttäisi siltä, että lapsiryhmät harrastuksissakin ovat isoja, eikä ryhmähengen muodostumiseen käytetä juuri aikaa. Isossa ryhmässä äänekkäimmät päsmäröivät, eikä ohjaaja välttämättä ehdi pitää kaikkia silmällä. Valitettavasti tämä on monissa päiväkodeissa ja kouluissakin arkipäivää. Nähdyksi tulemisen tarve on lapsella kuitenkin suuri. Arjen kiireissä läsnäoloon rauhoittuminen saattaa usein kotonakin unohtua. Harrastuksessa asia voisi kuitenkin olla toisin.

Itse haluan tarjota sellaisen harrastuksen, jossa jokaiselle on oma paikkansa ja jokainen osallistuja saa huomiota. Kun ryhmä ei ole liian suuri, myös toisiin tutustuminen ja ryhmähengen muodostaminen on mahdollista. Sitä kautta luonnistuu hauskanpito, uuden oppiminen ja itsensä ilmaisu. Itse ainakin ajattelen, että harrastamisen tärkeimmät asiat ovat juuri nämä. Mitä sinä arvostat omassa harrastuksessasi ja mitkä asiat saivat sinut valitsemaan juuri sen harrastuksen?

Kivaa syksyä kaikille! Vapaita paikkoja on vielä, saa tiedustella niistä. ;)

Terveisin Eepu