Lapsen soittoharrastuksen tukeminen kotona

Kun lapsi aloittaa soittoharrastuksen intoa puhkuen, vanhemmat usein pohtivat, miten soittoharrastuksen saisi jatkumaankin niin että innostusta ja motivaatiota riittäisi. Motivaatioon vaikuttaa tietysti moni seikka, kuten vaikkapa opettaja ja hänen kanssaan syntyvä vuorovaikutus sekä lapsen kaveripiirin kiinnostuksen kohteet. Perheen ja nimenomaan vanhempien rooli on lapsen soittoharrastuksen tukemisessa myös hyvin merkittävä. Niimpä ajattelinkin kirjoittaa tästä aiheesta nyt.

Nykyaikana perheiden arki on usein kiireistä esimerkiksi vanhempien hektisen työn ja perheenjäsenten useiden harrastusten vuoksi. Lapsilla voi olla moniakin harrastuksia eri viikonpäivinä. Vanhempien käytettävissä oleva aika ja halukkuus osallistua lastensa harrastuksiin vaihtelee. Olen musiikkikoulussani järjestänyt soittotunnilla käymisen perheille helpoksi tuomalla harrastuksen lähelle lasten koteja, jolloin useimmilla oppilaistani on mahdollisuus käydä soittotunnilla omalla koulullaan tai lähellä omaa kotia. Käynpä opettamassa muutamia oppilastani myös heidän kotonaan.

Vaikka soittotunneilla käyminen olisikin tehty helpoksi, on hyvä muistaa, että soitonopiskelua harrastavan lapsen vanhemman rooliin kuuluu muutakin kuin treeneihin kuskausta. Ihan kuin missä tahansa muussakin harrastuksessa, vanhemman rohkaisu, kannustus ja kiinnostus lapsen harrastusta kohtaan on soittoharrastuksessakin tuiki tärkeää. Vanhemman saattaa olla helppoa harrastaa lapsen kanssa yhdessä vaikkapa käsitöitä, retkeilyä, uimassa käyntiä tai palloilua. Musiikkiharrastukseen osallistuminen saattaa kuitenkin tuntua hankalalta, varsinkin, jos vanhemmalla itsellään ei ole kokemusta musiikkiopinnoista tai kokemukset ovat jollain tavalla negatiivisia. Kiinnostus, kannustus ja harjoittelun tukeminen ei kuitenkaan vaadi musiikillista erityistaitoa.

Vanhempien myönteinen suhtautuminen musiikkiin ja jo musiikin kuunteleminen kotona antaa eväitä lapsen musikaalisuuden kehittymiselle. Usein musiikista kiinnostuneet vanhemmat ovat käyneet lapsensa kanssa musiikkileikkikoulussa, jossa musiikin maailmaan on tutustuttu laulun, soiton, kuuntelun, musiikkiliikunnan ja leikin avulla. Musiikkileikkikoulutausta ei ole välttämätön soitonopiskelun aloittajalle, mutta hienoa olisi, jos lapsen soitonopiskelun alkaessa musiikin kokonaisvaltainen elämyksellisyys ja leikkisyys musisoinnissa, myös kotioloissa, olisivat läsnä. Konserteissa käyminen yhdessä, eri tyyppisten musiikkien kuunteleminen niin taustamusiikkina kuin keskittyneestikin ja niistä keskusteleminen sekä tavalla kuin tavalla yhdessä musiikin äärellä puuhailu ovat kaikki lapsen musiikillista ymmärrystä ja mielikuvitusta arvokkaalla tavalla ruokkivaa toimintaa.

Mutta entäs sitten se soittoläksyjen treenaaminen? Soitonopiskelun aloittavan lapsen vanhemman on hyvä muistaa, että säännöllinen kotiharjoittelu on olennaisen tärkeä osa soittoharrastusta. Lahjakkainkaan lapsi ei yksistään lahjakkuudellaan pitkälle etene soittoharrastuksessaan. Puolituntinen soittotunti viikossa opettajan kanssa on hetki, jolloin uusiin asioihin tutustutaan, mutta varsinainen kehittyminen tapahtuu kotona harjoittelemalla. Vanhemman tehtävä on huolehtia siitä, että lapsi oppii säännölliseen kotiharjoitteluun.

Eri opettajilla on erilaisia suosituksia siihen, minkä verran viikossa harjoittelukertoja tulisi olla. Itse sanoisin, että 3-4 kertaa viikossa voi olla hyvinkin riittävä, mutta määrää tai kestoa tärkeämpi soittoharjoittelussa on laatu: jos lapsi harjoittelee väsyneenä, epätarkasti ja huolimattomasti tai jos harjoittelu on kärsimätöntä ja kiireellistä, oppii hän helposti virheitä. On myös tärkeää huolehtia, että harjoittelutila on tarpeeksi rauhallinen, toimiva ja hyvin valaistu sekä soitin vireessä.

Soittoharjoitteluun saattaisi olla hyvä sopia esimerkiksi jotkin säännölliset ajat viikossa, jotta harjoitteluun tulisi rutiini. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän vanhemman läsnäoloa ja tukea hän soittoläksyn harjoitteluun tarvitsee ja sitä lyhyempiä ajanjaksoja hän ehkä jaksaa keskittyneesti harjoitella, mutta kannattaa muistaa, että harjoittelun myötä lapsen pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys kasvavat koko ajan enemmän. Harjoittelun tukena voi olla myös esimerkiksi jonkinlainen harjoitteluvihko, johon merkitään harjoittelukerrat ja ehkä myös jotain huomioita niistä.

Harjoittelu ei saisi olla pakotettua, painostettua ja yksinäistä, vaan kiinnostuksellaan ja positiivisella, kannustavalla asenteellaan ja kehuillaan vanhempi auttaa lastaan löytämään soittamisen ilon ja tukee tämän itseluottamusta.

Mukavia kotisoittohetkiä itse kullekin teille!

Toivottaa Eepu